Siirry pääsisältöön

9. päivä Harronsaari – Linnansaari

Sääennuste lupasi yöksi ja aamuksi sadetta, joten myöhäistimme lähtöä kymmeneksi. Pidemmät yöunet teki toki hyvää myös eilisen pitkän päivän jälkeen. 

Harronsaari oli mitä mukavin leiripaikka: nuotiopaikka, pöytä, puuvaja ja hiekkaranta, jonka hiekka näytti kultahippusilta. Pakkasimme kuitenkin taas kajakkimme ja jatkoimme matkaa kohti Linnansaarta. 

Meloessa huomasi, että olemme kansallispuistossa. Toinen toistaan komeampia kallioita ja eiliset mökkirivistöt rannoilla olivat muisto vain.
 


Etelätuuli oli meille vastainen, mutta aika nopeasti löysimme saarten välissä suunnistaen lounastauolle Myhkyrä-nimiseen saareen. Täälläkin tunnusomaisesti komea kallio ja hieno hiekkaranta.

Lounaan jälkeen oli vielä reilu kymmenen kilometriä Linnansaareen. Reitti kulki norpan suojelualueen poikki ja osalle saarista oli rantautumiskieltoja 

Linnansaareen oli tehty hieno kajakkilaituri, mutta siihen mahtui vain yksi kajakki kerrallaan. Laiturin vierestä löytyi kuitenkin helppokulkuinen mutapohjainen ranta, josta pääsi maihin.

Tiistaiksi on luvattu rankkasadetta, joten varasimme taas katon pään päälle ja olemme Linnansaaressa hirsiaitassa kaksi yötä. Saaren rantasauna tarjosi mainiot löylyt.
 

 Kilometrejä tänään 26, yhteensä 274
 
Reitti: 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. päivä Kihlovirta – Koivuniemi (Lapinlahti)

Heräsimme kosteaan aamuun. Sade oli onneksi lakannut, mutta ilmankosteus korkealla, eikä mikään eilen kastuneista varusteista tuntunut kuivuvan. Kamat kasaan, märät melontakamppeet päälle ja Kihlovirran veneramppi jäi taa.        Laskettelimme kivassa myötäisessä Iisalmen ohi hiljaisuutta ihastellen ja ihmetellen. Edes Iisalmen edustalla ei näkynyt veneitä, joku putputti kaukaisuudessa sentään. Matkaviihdettä tarjosi tukinuittosatama, jossa oli käynnissä tukkien purku rekoista veteen lauttakuljetusta odottamaan. Nerohvirran retkisatamasta löytyi mukava lounaspaikka, jossa laavu ja hiekkaranta. Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan sulkua, kun edessä oli Nerkoon kanava. Ei se niin vaikeaa ollutkaan - itsepalveluperiaatteella toimivassa sulussa piti vetää narusta ja sulkuportit alkoivat avautua. Sitten melottiin sulkuun ja odotettiin, että vesi laski. Teimme lautan ja pidimme pelastustikkaista kiinni sulun avautumista odotellessa. Neljä otetta alaspäin ja päästiin taas ...

1. päivä Kiuruvesi – Kihlovirta

 Yöllä ei onneksi satanut ihan niitä määriä, mitä luvattiin. Aamupalalla seurattiin, miten kettu haki myös aamupalaa pellosta kuoviemon hätääntyneiden huutojen säestäessä. Tavarat saatiin kuin saatiinkin kajakkeihin ja koukkaus yöpaikasta viralliselle lähtöpaikalle Kettulanlahden uimarannalle meni nopeasti. Vuoksennauha on alkanut!   Ensimmäinen tauko Honkarannan retkisatamassa saunan kuistilla. Kivanoloinen paikka tämäkin.  Kiurujoen rehevyys yllätti ja ilahdutti. Tuntui kuin olisi jossain kauempanakin jokiseikkailulla, kunnes reitti päättyi umpikujaan. Saarikosken kanava on suljettu, koska sulun rakenteet niin heikossa kunnossa. Tästä meille tuli 600 metrin kantokeikka ja aikaa kului 3 tuntia. Kaikki toki sateessa. Alueella ei ole kunnon rantautumispaikkaa, koska myös sulun laiturit on pois käytöstä. Onneksi kanavan loppuosasta löytyi riittävän matala kohta, johon saimme laskettua kajakit.   Oli ihana päästä taas melomaan ja jatkamaan matkaa. Kiurujoen myötävirta a...

Vuoksennauha kutsuu

Tänä kesänä toteutamme unelman: melomme Vuoksennauhan, noin 500 kilometrin mittaisen vesireitin Kiuruvedeltä Lappeenrantaan. Arviolta kolmen viikon ajan elämme veden äärellä, yövymme teltoissa ja kuljemme halki järvien, jokien ja kanavien – melalla eteenpäin. Valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Reittiä hahmotellaan, varusteita testataan ja eväitä mietitään. Edessä on niin fyysinen kuin henkinenkin matka – täynnä luontoa, yhdessäoloa ja itsensä ylittämistä. Tämä blogi toimii päiväkirjana – sekä ennen lähtöä että itse reissun aikana. Luvassa on kuvia ja tunnelmia matkan varrelta. Lisää tietoa tulossa pian!