Siirry pääsisältöön

8. päivä Konnus – Harronsaari (Linnansaaren kp)

Konnuksessa tutkailimme karttoja ja kovin vähän oli mahdollisia leiripaikkoja ennen Linnansaaren kansallispuistoa. Jos eilen meni 40, niin kai tänään 50?

Leppävirta tuli vastaan nopeasti ja silta kuvattiin toiveen mukaisesti. Keli oli vaihteleva ja Unnukan Kaliselällä meille osui rankkasade. Sadepisaroiden pomppimista tyynellä selällä oli hauska seurata.


Lounastimme Leppävirran kunnan ylläpitämässä Kaitasaaren retkisatamassa, jossa olikin hyvät palvelut: kaikille avoin sauna ja autiotupa. Viereisen Juminsaaren rantavedessä makasi lotjan hylky, jota kävimme ihmettelemässä.
 


Meloimme kohti Varkautta saderintaman etureunassa. Varkauden kohdalla pilvet lopulta väistyivät ja pääsimme kaupungin halki mukavassa auringonpaisteessa. Tuuli oli kyllä ollut vastainen koko päivän.
 

Taipaleen vierasvenesatamassa pidimme pitkän tauon ennen viimeistä 17 km:n etappia. Täältä saimme myös kaivattua juomavesitäydennystä ja limupullosta uuden korkin vuotavaan vesipussiin. Juomaveden saatavuus onkin hieman mietityttänyt, sillä Maaningalta lähtien vedessä on näkynyt jatkuvasti sinilevähippusia.

Taipaleen kanavassa ei tarvinnut kiskoa naruista, sillä tämä oli ihan palvelukanava. Pääsimme melkein heti melomaan sulkuun. Tällä kertaa pudotusta 16 otetta.
 


Varkauden jälkeen saarissa ja mantereella jatkuvasti mökkiä toisensa perään eikä leiripaikkaa tosiaan löytynyt ennen Harronsaarta.
 

Kilometrejä tänään 53, yhteensä 248.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

16. päivä Päihäniemi – Lappeenranta

Viimeistä viedään. Heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme meloa viimeisen etapin ennen tukalinta hellettä. Kamat pakattiin kajakkeihin tavallista nopeammin ja pääsimme lähtemään jo ennen puoli kahdeksaa. Kuumahan hommassa silti tuli ja Vehkataipaletta reunustava suora väylä vain jatkui jatkumistaan. Kunnes yhtäkkiä UPM:n tehdasalue avautui saaren takaa ja saimme taas ihmetellä puun kulkua. Vielä viimeiset melanvedot ja rantauduimme Myllysaaren uimarannalle klo 10 aikoihin. Kajakkien purku uimarannan sivuun rannalle helteistä päivää viettämään tulleiden uimareiden ihmetellessä menoa.   Kilometrit tänään 17, yhteensä 455. Reitti:   Tähän päättyy tämä retkikertomus. Voimme lämpimästi suositella Vuoksennauhamelontaa. On aivan erilainen tunne olla reissussa, kun sen  loppumista ei tarkasti tiedä ennen kuin muutama päivä ennen perilletuloa. Näin pitkää matkaa tuskin voi päivälleen suunnitella etukäteen. Oli mielenkiintoista seurata vanhaa puun uittoreittiä ja huomata, että edellee...

1. päivä Kiuruvesi – Kihlovirta

 Yöllä ei onneksi satanut ihan niitä määriä, mitä luvattiin. Aamupalalla seurattiin, miten kettu haki myös aamupalaa pellosta kuoviemon hätääntyneiden huutojen säestäessä. Tavarat saatiin kuin saatiinkin kajakkeihin ja koukkaus yöpaikasta viralliselle lähtöpaikalle Kettulanlahden uimarannalle meni nopeasti. Vuoksennauha on alkanut!   Ensimmäinen tauko Honkarannan retkisatamassa saunan kuistilla. Kivanoloinen paikka tämäkin.  Kiurujoen rehevyys yllätti ja ilahdutti. Tuntui kuin olisi jossain kauempanakin jokiseikkailulla, kunnes reitti päättyi umpikujaan. Saarikosken kanava on suljettu, koska sulun rakenteet niin heikossa kunnossa. Tästä meille tuli 600 metrin kantokeikka ja aikaa kului 3 tuntia. Kaikki toki sateessa. Alueella ei ole kunnon rantautumispaikkaa, koska myös sulun laiturit on pois käytöstä. Onneksi kanavan loppuosasta löytyi riittävän matala kohta, johon saimme laskettua kajakit.   Oli ihana päästä taas melomaan ja jatkamaan matkaa. Kiurujoen myötävirta a...

2. päivä Kihlovirta – Koivuniemi (Lapinlahti)

Heräsimme kosteaan aamuun. Sade oli onneksi lakannut, mutta ilmankosteus korkealla, eikä mikään eilen kastuneista varusteista tuntunut kuivuvan. Kamat kasaan, märät melontakamppeet päälle ja Kihlovirran veneramppi jäi taa.        Laskettelimme kivassa myötäisessä Iisalmen ohi hiljaisuutta ihastellen ja ihmetellen. Edes Iisalmen edustalla ei näkynyt veneitä, joku putputti kaukaisuudessa sentään. Matkaviihdettä tarjosi tukinuittosatama, jossa oli käynnissä tukkien purku rekoista veteen lauttakuljetusta odottamaan. Nerohvirran retkisatamasta löytyi mukava lounaspaikka, jossa laavu ja hiekkaranta. Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan sulkua, kun edessä oli Nerkoon kanava. Ei se niin vaikeaa ollutkaan - itsepalveluperiaatteella toimivassa sulussa piti vetää narusta ja sulkuportit alkoivat avautua. Sitten melottiin sulkuun ja odotettiin, että vesi laski. Teimme lautan ja pidimme pelastustikkaista kiinni sulun avautumista odotellessa. Neljä otetta alaspäin ja päästiin taas ...