Siirry pääsisältöön

15. päivä Ilkonsaaret – Päihäniemi

Tänään oli vain lyhyt siirtymä kehuttuun Päihäniemeen, joten emme pitäneet kiirettä. Aamupäivällä kiersimme saaren ja tutustuimme saaren skiittoihin. Pakko kyllä ihmetellä, millä rahalla nämä on tänne rakennettu. Kivilattiakin yhdessä.
 





Juomavesi alkoi käydä vähiin. Olimme varautuneet vedenpuhdistimilla, mutta sinilevää on ollut sen verran, että järviveden käyttö ei houkuta. Onneksi saarelta löytyi suo! Eikun suodattelemaan. Esisuodatus suodatinpaperilla. Humuspitoista, mutta hyvin toimii ruoanlaitossa.
 


Lyhyen, mutta tuskaisen helteisen melonnan jälkeen saavuimme viimeiseen yöpaikkaan, Päihäniemeen, jossa vaikutti olevan paikalla jo puoli Lappeenrantaa. Ei ihme, kun helle huiteli melkein kolmessakympissä. Löydettiin kuitenkin kajakeille oma kolo ja hiljenihän se ranta illaksi. Nautimme lämmöstä ja puhtaan tuntuisesta vedestä.


Kilometrit tänään 9, yhteensä 438.
 
Reitti:
 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

16. päivä Päihäniemi – Lappeenranta

Viimeistä viedään. Heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme meloa viimeisen etapin ennen tukalinta hellettä. Kamat pakattiin kajakkeihin tavallista nopeammin ja pääsimme lähtemään jo ennen puoli kahdeksaa. Kuumahan hommassa silti tuli ja Vehkataipaletta reunustava suora väylä vain jatkui jatkumistaan. Kunnes yhtäkkiä UPM:n tehdasalue avautui saaren takaa ja saimme taas ihmetellä puun kulkua. Vielä viimeiset melanvedot ja rantauduimme Myllysaaren uimarannalle klo 10 aikoihin. Kajakkien purku uimarannan sivuun rannalle helteistä päivää viettämään tulleiden uimareiden ihmetellessä menoa.   Kilometrit tänään 17, yhteensä 455. Reitti:   Tähän päättyy tämä retkikertomus. Voimme lämpimästi suositella Vuoksennauhamelontaa. On aivan erilainen tunne olla reissussa, kun sen  loppumista ei tarkasti tiedä ennen kuin muutama päivä ennen perilletuloa. Näin pitkää matkaa tuskin voi päivälleen suunnitella etukäteen. Oli mielenkiintoista seurata vanhaa puun uittoreittiä ja huomata, että edellee...

1. päivä Kiuruvesi – Kihlovirta

 Yöllä ei onneksi satanut ihan niitä määriä, mitä luvattiin. Aamupalalla seurattiin, miten kettu haki myös aamupalaa pellosta kuoviemon hätääntyneiden huutojen säestäessä. Tavarat saatiin kuin saatiinkin kajakkeihin ja koukkaus yöpaikasta viralliselle lähtöpaikalle Kettulanlahden uimarannalle meni nopeasti. Vuoksennauha on alkanut!   Ensimmäinen tauko Honkarannan retkisatamassa saunan kuistilla. Kivanoloinen paikka tämäkin.  Kiurujoen rehevyys yllätti ja ilahdutti. Tuntui kuin olisi jossain kauempanakin jokiseikkailulla, kunnes reitti päättyi umpikujaan. Saarikosken kanava on suljettu, koska sulun rakenteet niin heikossa kunnossa. Tästä meille tuli 600 metrin kantokeikka ja aikaa kului 3 tuntia. Kaikki toki sateessa. Alueella ei ole kunnon rantautumispaikkaa, koska myös sulun laiturit on pois käytöstä. Onneksi kanavan loppuosasta löytyi riittävän matala kohta, johon saimme laskettua kajakit.   Oli ihana päästä taas melomaan ja jatkamaan matkaa. Kiurujoen myötävirta a...

2. päivä Kihlovirta – Koivuniemi (Lapinlahti)

Heräsimme kosteaan aamuun. Sade oli onneksi lakannut, mutta ilmankosteus korkealla, eikä mikään eilen kastuneista varusteista tuntunut kuivuvan. Kamat kasaan, märät melontakamppeet päälle ja Kihlovirran veneramppi jäi taa.        Laskettelimme kivassa myötäisessä Iisalmen ohi hiljaisuutta ihastellen ja ihmetellen. Edes Iisalmen edustalla ei näkynyt veneitä, joku putputti kaukaisuudessa sentään. Matkaviihdettä tarjosi tukinuittosatama, jossa oli käynnissä tukkien purku rekoista veteen lauttakuljetusta odottamaan. Nerohvirran retkisatamasta löytyi mukava lounaspaikka, jossa laavu ja hiekkaranta. Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan sulkua, kun edessä oli Nerkoon kanava. Ei se niin vaikeaa ollutkaan - itsepalveluperiaatteella toimivassa sulussa piti vetää narusta ja sulkuportit alkoivat avautua. Sitten melottiin sulkuun ja odotettiin, että vesi laski. Teimme lautan ja pidimme pelastustikkaista kiinni sulun avautumista odotellessa. Neljä otetta alaspäin ja päästiin taas ...