Viimeistä viedään. Heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme meloa viimeisen etapin ennen tukalinta hellettä. Kamat pakattiin kajakkeihin tavallista nopeammin ja pääsimme lähtemään jo ennen puoli kahdeksaa. Kuumahan hommassa silti tuli ja Vehkataipaletta reunustava suora väylä vain jatkui jatkumistaan. Kunnes yhtäkkiä UPM:n tehdasalue avautui saaren takaa ja saimme taas ihmetellä puun kulkua.
Vielä viimeiset melanvedot ja rantauduimme Myllysaaren uimarannalle klo 10 aikoihin. Kajakkien purku uimarannan sivuun rannalle helteistä päivää viettämään tulleiden uimareiden ihmetellessä menoa.
Kilometrit tänään 17, yhteensä 455.
Reitti:
Tähän päättyy tämä retkikertomus. Voimme lämpimästi suositella Vuoksennauhamelontaa. On aivan erilainen tunne olla reissussa, kun sen loppumista ei tarkasti tiedä ennen kuin muutama päivä ennen perilletuloa. Näin pitkää matkaa tuskin voi päivälleen suunnitella etukäteen.
Oli mielenkiintoista seurata vanhaa puun uittoreittiä ja huomata, että edelleen uitto on voimissaan. Näimme alkupisteen, jossa puut puretaan rekoista veteen, tukkinippuja pitkin matkaa sekä kuljetuksen päätepisteitä. Kanavat toivat oman jännityksensä matkaan.
Maiseman muuttumista Kiuruveden rehevistä peltoalueista ja lehtipuuvaltaisista saarista Linnansaaren jylhiin kalliosaariin oli myös hieno seurata. Alkumatkasta tuntui näkyvän sellaista perinteistä maalaismaisemaa latoineen, mitä etelän perspektiivistä näkee nykyisin enää lähinnä tauluissa. Ja Kiurujoki oli kuin jostain toisesta todellisuudesta. Harmillisesti Saarikosken kanava oli suljettu - korjataankohan vielä?
Kelit suosivat, vaikka olikin kylmää ja sateista alkumatkasta. Ulla-myrskyn aikaan olimme sopivasti Kuopiossa ja päivän kestäneen rankkasateen taas vietimme Linnansaaressa. Molempien aikaan pääsimme sisätiloihin suojaan. Muina päivinä ei juuri satanut ja viileässä kelissä jaksoi paremmin meloa. Ihmeellisesti myötätuuli puhalsi melkein koko reissun, välillä navakastikin, mutta Suur-Saimaan ylitys meni leppoisassa kelissä.
Koko reitti:
Kommentit
Lähetä kommentti