Heräsimme kosteaan aamuun. Sade oli onneksi lakannut, mutta ilmankosteus korkealla, eikä mikään eilen kastuneista varusteista tuntunut kuivuvan. Kamat kasaan, märät melontakamppeet päälle ja Kihlovirran veneramppi jäi taa. Laskettelimme kivassa myötäisessä Iisalmen ohi hiljaisuutta ihastellen ja ihmetellen. Edes Iisalmen edustalla ei näkynyt veneitä, joku putputti kaukaisuudessa sentään. Matkaviihdettä tarjosi tukinuittosatama, jossa oli käynnissä tukkien purku rekoista veteen lauttakuljetusta odottamaan. Nerohvirran retkisatamasta löytyi mukava lounaspaikka, jossa laavu ja hiekkaranta. Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan sulkua, kun edessä oli Nerkoon kanava. Ei se niin vaikeaa ollutkaan - itsepalveluperiaatteella toimivassa sulussa piti vetää narusta ja sulkuportit alkoivat avautua. Sitten melottiin sulkuun ja odotettiin, että vesi laski. Teimme lautan ja pidimme pelastustikkaista kiinni sulun avautumista odotellessa. Neljä otetta alaspäin ja päästiin taas ...